Olen jo aika mestari nieleskelemään kyyneleitä. Viimeisillä voimillani väännän kasvoni hymyyn, muokkaan katseeni iloiseksi ja muutan kehon kielen. Kaunistellen kerron olostani. Vakio lauseisiin kuuluu: " Ei tämä vielä niin paha ole että tarvitsisin tarvittavan lääkkeen." Mutta nyt. Kyyneleet patoutuvat syvälle sisimpääni, mutta hymy alkaa kadota kasvoiltani, kehoni kieli alkaa puoltamaan oloani ja ilo silmistäni kuolee. Tuska ja ahdistus paistaa läpi. En mene kertomaan olostani hoitajille. En uskalla koska vuorohoitajani on mies ja pelkään miehiä. Tuskaa yritin lievittää puremalla kättäni. Ahdistustani puran tähän blogiin. Ajatukset pyörivät kivun ja syömisen ympärillä. Olen ollut vuorokauden syömättä ja tavoitteena on 3 vuorokautta. Nautin näläntunteesta, mutta kun vatsa kurnii, se kuvottaa. Ahdistaa kun en pääse lenkille, salille tai muutenkaan liikkumaan, koska menetin vapaakulkuni puremisen takia. Nyt kun kulkuja ei ole, en jaksa välittää purenko vai en. En jaksa väl
Hei!
VastaaPoistaLöysin sun blogin, kun etsin viiltelyaiheisia blogeja. Etsin kuvattavia projektiini. Kirjoitin siitä blogiinikin: http://thissaxophoneinmyhead.blogspot.fi/p/kuvattavaksi.html
Olisin kovin kiinnostunut kuvaamaan sua, jos vain suostut.
Luin myös, että pääsit Tampereelle opiskelemaan, niin jos tuut tänne päin niin voin näyttää myös kivoja kahviloita vaikkapa :--) tää on ihan kiva paikka, itsekin muutin tänne opiskelemaan toisesta kaupungista!
Voimia hurjasti!
Heips! Tampereelle muuttoni siirtyy syksyyn näillä näkymin, koska vointini on vielä aikas huono.. Mielelläni suostuisin tuohon projektiin riippuen siitä kuinka kiire projektilla on. Kuten kirjoitin muutan Tampereelle vasta syksyllä. Mutta silloin voidaan kyllä tavata ja saat (jos haluat) vaikka esitellä vähän kaupunkia :)
Poista