Jäässä

Mun tunteet on taas poissa. Mä oon poissa. Ehkäpä ikuisesti. Olen haamu entisestä minästäni. Mä haluan tuntea edes jotain. Mutta mun tunteet on taas ikijäässä. Ne tulee tuskin sulamaan ainakaan hetkeen. 

Mun pitäis olla iloinen koulun vuoksi.

Mun pitäis olla surullinen koska vaarini kuoli.

Mä olisin ahdistunut tän kaupungin takia.

Mutta ei, en tunne mitään. Mä olen jäässä sisältä. 

Mä leijun toisessa ulottuvuudessa, ja paluuta todellisuuteen ei näy. Jalat ei kosketa lattiaa, mä seuraan itseäni sivusta. Keho tuntuu vieraalta. 

Eräs osani sai nimen, kolmonen on nykyään Katariina. Katariina on ollut tänään läsnä. Se on ollut perus itsensä. Nauranut koko päivän. 

Nyt en naura, en itke, edes hymyile koska se sattuu. Kaikki sattuu henkisesti..