Elämä, missä olet?

Ahdistus, koska pääsen siitä eroon? 

Kolmas päivä syömättä. Ei ainakaan helpota oloa. Mutta minkäs teet kun mieli ei anna lupaa syödä. Keho-ahdistus on sen verran voimakasta. 

Mä en jaksa. Enkä välttämättä halua jaksaa. Persoonat/osat rähisee toisilleen ja mulle. On todella vaikea pysyä tässä maailmassa. Rinnakkainen ulottuvuus kutsuu mua sinne. Pitäisikö vastata kutsuun? Ja kadota sinne? 

En ole enää kuin puoliksi läsnä. Tiedän mitä tapahtuu mutten ymmärrä mitään. Kaikki tuntuu epätodelliselta. Mä olen harha, tämä maailma on harha. Mä kuvittelen nämä ihmiset ja tämän paikan. 

Halu viiltää on pilvissä. No oikeestaan korkeammalla. Jos mulla olisi mun rakas terä, olisin niin onnellinen. Haluan vaan satuttaa itseäni, niin pahasti kuin vain  mahdollista. En ymmärrä mitä pahaa viiltelyssä on? No okei, onhan se sinänsä paha tapa, mutta silti? Eikö jokaisella ole oikeus tehdä itselleen mitä haluaa? 

Miks istun täällä muiden nähtävillä? Miksi mä elän? Ai niin, olen elossa mutten elä..

Pitäiskö yrittää huomenna syödä jotain?

Nope. Ei tuu onnistumaan. 

Äääh... Pää lyö tyhjää. Mutta yksi asia on selvä, mä en halua enää elää.