Nimetön

Hih.. Mulla on ihan uskomattoman paha olla.. Silti mä peitän sen.

Terät huutelee mulle. Anelevat että käyttäisin niitä. Yritän olla kiusausta vahvempi. Pelkään taas yötä. Viimeyön aikaan saannoksista näkyy rasvakudos. Ja yksi vuotaa vieläkin. Olisi pitänyt kertoa ja käydä hakemassa tikkejä(taas). Mutten sanonut, enkä hakenut tikkejä. Odotan että milloin ne tulehtuu. Odotan että milloin mun pitää lähteä tulehduksen takia päivystykseen. 

Maailmani muuttuu päivä päivältä synkemmäksi. Kuin aurinko olisi sammunut. On vain kylmää ja pimeää. Värikäs maailmani on nyt vain musta ja harmaa. Kaikki kauniit värit haihtuu savuna tuuleen, jäljelle jää synkkä musta todellisuus. Valo katoaa. Pimeys astuu valtaan. Valo on poissa. Jäljellä enää valon vastakohta, pimeys. Pimeys vahvistuu, se voittaa, koska se on jo kuin lihaa ja verta. 

Tämä pimeys on se joka valtaa mieleni. Se pyyhkii kaikki hyvät muistot pois, täyttää niiden aukot mustalla. Tämä musta on muistissani aukko, en muista niiden kohdalla mitään. Sitä kutsun tyhjyydeksi.