Nimetön

Olen elossa, mutten elä. 

Teen kuolemaa, niin psyykkisesti. Sisälläni on kamala kaaos. Kaikki osat haluaa äänensä kuuluviin. Mutta koska jokainen huutaa, niin lamaannun täysin. En kykene reagoimaan niihin. 

Huudan itsekin pääni sisällä, 

Olkaa kaikki hiljaa!!  

Siihen saan kommentin

Mikä sinä olet meitä komentelemaan?!

Hiljenen ja annan niiden huutaa. 

Mieleni on umpisolmussa. En kykene ajattelemaan. 

Hitaasti, mutta varmasti, vaivun pois todellisuudesta. Oma maailma, jossa kukaan ei saa minuun yhteyttä. 

Syömisongelmat alkoi taas eilen, niin vahvempina, olen juonut tänään 4 kuppia kahvia. Sillä pitäisi elää. Eräs osistani käskee olla syömättä. Se haluaa laihtua ja samalla näännyttää meidät hengiltä.