Energiajuoma kädessä, puoli kuolleena, odotin palaveria. Pelotti mitä hoitajat oli keksinyt. Halusin nukkumaan. Halusin skipata koko palaverin.
Yllättävää että halusivat mun palaavan kuntoutuskodille. Haistakaa vittu, sinne ette mua saa!
Minuutit vaihtuu tunteihin. Tunteet on sekaisin, pääsin kouluun ja suunnittelen koiran hankintaa ensi kesänä. Mutta ahdistus pysyy. Mä vaan putoan tyhjyyteen. Kamalat hetket vilisee silmissä. Seisoin kehoni vieressä. Istun sängyllä, odottaen että joku hakisi mut todellisuuteen. Juttelu hoitajan kanssa ei auttanut, tuli vaan tunne ettei hän halunnut jutella kanssani.
Mä haluan pois. Siksi mua ahdistaa. Siksi mä oon jossain todellisuuden rajan tuolla puolen. Mä haluan pois. Antakaa mun mennä, ja uppoutua omaan maailmaani. Mä en jaksa todellisuutta enää.
Kommentit
Lähetä kommentti