Rakas mieleni, rakkaat persoonani, voisitteko antaa mulle hetken aikaa levätä? Antaisitte mun nukkua, ilman teidän huutoa. Ilman painajaisia. Antaisitte mun olla hetken rauhassa? Olkaa kilttejä ja suostukaa..
Mutta ei. Huuto jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Mä en jaksa. Mä en TODELLAKAAN jaksa.
Itsetuhoinen huutaa, huutaa ja huutaa. Puolustaja huutaa takaisin. Suojelia rauhoittelee heitä. Pikkuinen ja Surullinen itkee. Pelokas on paniikissa. Jääräpää uhoaa Itsetuhoiselle. Iloinen naureskelee itsekseen.
Kiusattu on kadonnut. Sosiaalinen itsenäistynyt entisestään.
Menneisyyden haamut kummittelee. Mä elän niitä vaan uudelleen ja uudelleen. Ne välähtävät silmiini.
Mua ahdistaa yö. Koska Itsetuhoinen tulee herättelemään mua. Mua ahdistaa kaikki. Mua ahdistaa tää usva. Mua ahdistaa elää. Mä en jaksaisi hengittää. Mua ahdistaa ajatus kuolemasta. Mä en halua itseäni tappaa. Mua ahdistaa olla täällä. Mä haluan pois. Mutta mua pelottaa ajatus lähtemisestä. Mitä jos Itsetuhoinen saa vallan ja me lähetään täältä? Mitä sitten käy? Jatkuuko elämä normaalisti vai loppuuko se? Mua ahdistaa tietää että mun keho on tässä ja mieli tuolla.
Kommentit
Lähetä kommentti