Matkalla käymään kuntoutuskodilla. MÄ EN HALUA! Mutta on pakko, pää ei kestä muuten. Ei siitä kyllä mitään apuakaan tuu olemaan. Omaohjaajamme on meille uhka. Itsetuhoinen, Surullinen tai Ylisosiaalinen tulee aina silloin paikalle.
Pääni on täydellisessä räjähdyspisteessä. Olen kuoleman väsynyt. En jaksa enää ollenkaan tätä persoonasirkusta, mä en vaan jaksa. Kukaan ei tunnu ymmärtävän mistään mitään.
Sivupersoona testit huutaa että mun pitäisi puhua ammattilaiselle, mä yritän muttei mua uskota.
Joku muu katsoo peilistä takaisin. Mä en tiedä missä mä elän. Mä en vaan tiedä mistään mitään. Missä mä oon? Minne mä oon menossa? Kuka ajaa tätä autoa?? Miten mä oon tänne joutunut? Tulinko mä junalla? Vai hakiko tuo joka tätä autoa ajava henkilö mut? Mutta millä paikka kunnalla mä oon?
Vai mitä!? Mitä mä teen täällä ja miksi!? Mä haluan pois! Kämpille! Äkkiä! Vaikka mä tiedän nämä kaikki se ei kohtaa tunteiden kanssa!
Paniikki iskee! Tuntuu etten saa happea, pää hajoaa!
Kommentit
Lähetä kommentti