Epäluottamus

Hengittäminen on vaikeaa. Ahdistus pahenee, synkät ajatukset valtaa mieleni. Päässäni tikittää. Olen taas kuin pommi, joka voi räjähtää hetkellä millä hyvänsä. 

Tarvittavaa lääkettä naamaan, ja annetaan asioiden olla. Mitä edes puhuisin? Kun ei ole syytä että miksi olen ahdistunut? Ja kaupan pääliseksi, en luota hoitajiin, tai ihmisiin ylipäätään. Ihmisiin ei voi luottaa. Sen vuoksi eläimet on voimavarani, ne ei puhu selän takana, ei vähättele, ne on aina omana itsenään eikä muutu seuran mukaan. Eikä ne puukota selkään.