Kuollakko vai ei?
Selviänköhän enää kauaa? Ei, en saa kuolla. Vaikka se kuinka houkuttelisi niin ei.
Olen oikeasti todella sosiaalinen, mutta nyt kun olo on huono, en halua kenenkään kanssa tekemisissä. Ylhäisessä yksinäisyydessä on parempi olla. 
Jos ahdistus voisi repiä sisuskalut riekaleiksi, niin se olisi tuhonnut ne jo aikoja sitten.
Jälleen kerran, tarvittavaa lääkettä naamaan. Siitäkään ei tunnu enää olevan apua.
Rankka päivä takana. Olin pikku-veljeni synttäreillä, ja tietenkin piti olla ihmisten kanssa tekemisissä. En todellakaan olisi halunnut mennä sinne, koska ihmiset. Ja se että jouduin olemaan ihmisten kanssa, vei viimeisetkin voimat.
Se vainoaa mua.
Se liikkuu varjoissa, kuuntelee ja kuiskailee minulle.
Se haluaa vallan.
Se haluaa tuhota järkeni rippeet.
Öisin, se tulee luokseni, yrittää estää nukahtamasta.
Se haluaa täyden huomioni, myös yöllä, joten se tulee uniini.
Sille ei riitä mikään.
Se herättelee yöllä, koska olen ollut liian kauan erossa siitä.
Ihana blogi sulla! Mietin kun luin sun vanhempia postauksia että tietääkö sun terapeutti sun blogista? Jos tietää niin miten se suhtautuu/lukeeko se tätä? Kauheesti tsemppiä sulle <3 sulla on paljon samanlaisia ajatuksia kun mullakin.
VastaaPoistaKiitos<3 kyllä terapeuttini tietää tästä muttei tietojeni mukaan lue tätä.
Poista