Mietteitä

Huudan itseäni pääni sisällä, 

Miten olen voinut kadottaa itseni näin totaalisesti?

Miten sairaus on voinut viedä näin pahasti järkeni rippeet?

En ole enää minä, olen se sairaus joka papereissani lukee, se joka on leimattu otsaani.

Jatkan itseni etsimistä, kesken etsimisen, luovutan. Kun hukkasin itseni, pyydän, älkää enää etsikö minua, haluan olla "hukassa", näyttäydyn kun sen aika tulee.

Kun sen aika tulee, vai tuleeko? En usko sitä enää itsekään. 

Mieleni sisäinen maailma on musta, niin musta ettei äänet voi siellä kaikua. 

Kaikki on niin tasaisen mustaa, etten enää tiedä elänkö edes. 

Vaikka hengitän, se on merkki että olen elossa, muttei kerro sitä että elän.