Sairautta..

Mitä sitten kun ei ole enää syytä olla hereillä? 

Miten käy kun joka ilta kuiskaa taivaalle pyynnön, "antakaa mun olla avaamatta silmiäni huomenna"? 

Mitä nyt kun rukoilen luojaa, vaikken edes usko Jumalaan? 

Hakkaan päätäni nyrkillä. Se vähän lievittää viiltely halua. Suunnittelen seuraavaa viiltoa. Käteen vai jalkaan? Kuinka pitkä? 10cm vai 20cm? Kuinka syvä? 

Jalkani ei osu lattiaan. Katto laskeutuu niskaani. 

Seinät hengittää ja tietää mitä ajatellen. 

Kehoni ei ole oma, peilikuvaani en edes tunnista. 

Kaikki näyttää normaalia suuremmalta. 

Äänet on kaukaisia, olen siis "rinnakkaisessa ulottuvuudessa". 

Seuraan itseäni vierestä, katselen itseäni kirjoittamassa tätä. Häiritsevää..