16.8.2017

-
Mikä mussa on vikana?? Miten mä voin haluta näin kovasti satuttaa itseäni? Miten mä voin haluta näin kovasti tappaa itseni? Miten mä voin oikeuttaa itselleni kuoleman omankäden kautta? 

Mä suljen kaiken tärkeän mielestäni pois. Keskityn tavoittelemaan kuolemaa. Kuolema valtaa mun mielen, vie mun järjen äänen unholaan. Tappaa mut sisäisesti. Mun vielä pitää tappaa itseni fyysisesti. Sitten kuolema, olen sinun! 
Kyyneleetkään ei enää virtaa, olen turta, loppu. Loppu on lähellä, ja sitten se on peruuttamatonta. Mua ei ehjäksi edes rukoilemalla saa, eikä edes pikaliima näitä palasia kasassa pidä. 
Mä itse koittanut näitä liimailla kasaan, teippikään ei mua ehjänä, vahvana, pidä. Kuiskaan, hiirenhiljaa, jos joku tän pyynnön kuulee, pelasta mut itseltäni. 
Mä olen se suurin ongelma, suurin paha ja pahin vaara, niin itselleni. 

Mä olen vaan tällainen ongelmapesäke. Mulla ei mielessä liiku mitään muuta kuin kuolema. 
Olen nyt yksin huoneessani, voin tappaa itseni heti kun keksin keinon. Mä katoan kuoleman maailmaan. Mun sielu etsii keinoa päästä pakoon pahaa maailmaa. Keinoa kuolla. Pian mä pääsen kuoleman luokse. 

Kommentit

  1. Veera16. elokuuta 2017 klo 21.22

    Vaikka tää ei tässä hetkessä sun oloo paranna, niin totuus on ettei sua kukaan voi pelastaa. Tajuut tän kyllä jos jaksat taistella tuon pahan olon läpi.
    Jokainen käy oman polkunsa, tietyn mittaisen. Auttaa toiset voi, mutta lähinnä vain ohjata oikeaan suuntaan.
    Mä uskoin pitkään kuoleman olevan ratkaisu. Vastaus kipuun ja vastaus kaikkeen siihen mitä en vieläkään ymmärrä. Mut ei se kuolema rukoilemalla tullut eikä yrityksillä, koska itsemurhaan vaaditaan rohkeutta.
    No mut nii se mitä halusin sanoo oli et mahdollisuus parempaan on olemassa, silloinkin kun rakastaa kuolemaa ja uskoo ettei muita kiinnosta. Se mahdollisuus täytyy vain löytää. Se oma tie jota kulkea. Joskus sen joutuu rakentamaan askel kerrallaan ja joskus taas tie kantaakin helposti ja voi juosta väsymättä pitkään.
    Ehkä kaikessa onkin kyse siitä, kenen tuuri jättää itsemurhayritykset yrityksiksi ja antaa mahdollisuuden uudelle ja kenen tuuri viekin hengen. Ehkä ei olekaan häviö löytää itseään elossa aamuna jona olis pitänyt olla jo kuollut. Tai mä alan uskoa ettei elämään jääminen ollutkaan häviö.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voimat loppu

-
Olen jo aika mestari nieleskelemään kyyneleitä. Viimeisillä voimillani väännän kasvoni hymyyn, muokkaan katseeni iloiseksi ja muutan kehon kielen.  Kaunistellen kerron olostani. Vakio lauseisiin kuuluu: " Ei tämä vielä niin paha ole että tarvitsisin tarvittavan lääkkeen."  Mutta nyt. Kyyneleet patoutuvat syvälle sisimpääni, mutta hymy alkaa kadota kasvoiltani, kehoni kieli alkaa puoltamaan oloani ja ilo silmistäni kuolee. Tuska ja ahdistus paistaa läpi.  En mene kertomaan olostani hoitajille. En uskalla koska vuorohoitajani on mies ja pelkään miehiä.  Tuskaa yritin lievittää puremalla kättäni. Ahdistustani puran tähän blogiin.  Ajatukset pyörivät kivun ja syömisen ympärillä. Olen ollut vuorokauden syömättä ja tavoitteena on 3 vuorokautta. Nautin näläntunteesta, mutta kun vatsa kurnii, se kuvottaa. Ahdistaa kun en pääse lenkille, salille tai muutenkaan liikkumaan, koska menetin vapaakulkuni puremisen takia. Nyt kun kulkuja ei ole, en jaksa välittää purenko vai en. En jaksa väl
Lue lisää

Haluan kuolla

-
Mä haluan vaan kirjoittaa ja kirjoittaa! Mua ahdistaa ja ahdistaa.  Tuntuu että kohta on taas paniikki päällä. Pääni sisällä on levotonta. Toivon että vaivun kohta takaisin omaan universumiini, en kestä tätä maailmaa. Ihmiset on liian pelottavia, ajatukset on liian ahdistavia ja tunteet liian vääriä. MÄ HALUAN POIS TÄSTÄ MAAILMASTA!  Haluan huutaa, mutta suustani ei lähde pihaustakaan. Olen kokoajan varuillani, odotan vain että joku potilas tai hoitaja hyökkää mun kimppuuni. Mietin vain että uskallanko nukkua edes nukkua...? Kun yököt käy täällä huoneessa.. Mitä jos ne kuristaa mua? Mitä jos ne tappaa meidät? Se istuu jalkojeni päällä. Kurottaen käsiään kurkulleni. Mä pelkään. Ihan tosissani pelkään. Pääni sisältä kuuluu Nitan ääni, tiedät varmasti miten pääset siitä eroon..? Minäpä  tiedänkin! TAPA ITSESI JA SAMALLA MEIDÄT!  Alan miettimään.. Kuolema. Olisiko se ratkaisu. Iltaisin viimeinen toiveeni on, että toivottavasti en enää herää. En jaksa enää toistuvaa helvettiä. Haluan myös k
Lue lisää

Yksin.

-
Älkää jättäkö mua yksin. Kun pahuus on irti, mä voin tehdä mitä vaan. Tai Ne pistää  mut tekemään mitä haluavat. Tämä tuntuu painajaiselta, josta ei voi herätä. Kaikki on kuin unta, painajaista, yhtä epätodellisen tuntoista. Kaikki on kuin hämärän, tai no usvan, peitossa. Olo ei ole tyhjä, olisimpa autio sisältä. Tahdon kuolla. Olen ihan sairaan väsynyt.
Lue lisää