18.8.2017

Paha olo? Mitä se tarkoittaa? Epätodellista oloa, kuoleman tavoittelua. 

Odottakaas hoitajat vaan että pääsen tarkkailusta, jos erehdytte laittamaan mut vapaaehtoiseen hoitoon, niin mä viillän kaulavaltimon auki! Mä tapan itseni heti kun pääsen seuraavan ulos. Mun tehtävä tässä maailmassa on kuolla ennen aikojani. 

Niin loppu, niin turta. Vajoan sohvannurkkaan, toivoen että diapam hellittäisi ahdistuksen kuristusotetta. Ei kukaan tai mikään mua auttaa voi. 

Kaikki varmaan miettii että miten mä voin oikeuttaa itselleni tämän kuoleman tavoittelun. Mä tiedän ettei se ole oikein, silti mä teen sen. Se on epätoivoisen ratkaisu. Mitä mä sitten olen? Mä en näe valoa enää missään, joka ilta mä kuiskaan pyynnön taivaalle, päästäkää mut enkelten luo. Mä oon niin hajalla. Sirpaleiksi isketty. Tuntuu etten enää edes hengitä. Olen kuin eläväkuollut. Kadottanut mieleni jonnekin kauas. Mä näen itseni taas vierestä. Sitten palaan kehoon. Kohta saan kohtauksen, en todellakaan ole menossa kertomaan. Nauraisivat vaan. Hoitajia ei kiinnosta. Niille on se ja sama että olenko edes elossa. 

Tuntuu että keho ei enää jaksa kantaa mua, kurkkua kuristaa, mieli tappaa mut. Mä vajoan omaan maailmaani. Häviän ja haihdun pois. Mieli lakkaa olemasta. Keho kulkee automaatilla. Kyyneleet nousee silmiin, mutta kuivuu samantien. Mun on pakko kestää tämä tarkkailujakso, sitten pääsen hautaan. Kuoleman omaksi. 

Mä en ajattele mitään muuta itsemurhaa. Mä en halua muuta kuin kuolla. Mä vihaan itseäni niin paljon että en edes kivutonta kuolemaa ansaitse. Mä seuraavilla vapaakuluilla haen 2 purkkia panadolia ja tapan itseni niillä. Pitkä ja tuskallinen kuolema luvassa. 

Päästäkää mut pois tästä maailmasta, Mä haluan liittyä henkien joukkoon. Mun elämä on loppu. Mikään ei saa mua enää nostettua. Mikään ei saa mua enää oppimaan elämään. Mä rukoilen kuolemaa hakemaan mut. Mä rukoilen vaikken edes jumalaan usko.

Taivaskin itkee, miksi minä en voi? Olen turta, loppu ja niin haluton elämään.