Sairas mieli on, puoliksi rikki...
Miksi mä vaiennan itseni? Tai miksi annan SEN vaientaa minut? Halusin eilen sanoa tämän ahdistuksen ulos, itkeä pois tän pahan olon ja käpertyä viltin alle piiloon tätä ahdistavaa todellisuutta mihin olen antanut Sen itseni ajaa.
Tässä tapauksessa "Se" on ääni pääni sisällä. Tai en tiedä voiko sitä sanoa ääneksi, miksipä muuksikaan? Se komentelee,haukkuu ja alistaa mut totaalisesti, ei mulla ole sanavaltaa sitä vastaan.
Eilen illalla, se vaan tiuski "miksi kapinoit minua vastaan? Miksi annat pois kaiken millä voit itseäsi satuttaa? Etkö tajua että pääsisimme huomattavasti helpommalla jos vain tottelisit minua!? Vain siten pääsemme hengestämme! Katso vaikka peiliin, oot ihan hirveän näköinen, pahemmaksi vain muutut!"
No tietenkin menin peilin eteen ja katsoin itseäni. Sieltä katsoi joku, en tiedä oliko se edes ihminen, jota en ollut ikinä nähdyt. Sen silmät, olivat tyhjät, ei minkäänlaista elon merkkiä. Ajattelin että ei tuo en voi olla minä! Mutta kukapa muukaan se olisi ollut?
Mutta palataan tähän päivään. Olo on ollut tänään pahempi kuin eilen. Mulle yritettiin keksiä jotain tekemistä, mutten innostunut, vedet nousi silmiin ja ahdistuin lisää. Onneksi mua ei pakotettu. Nimittäin siitä ei olisi tullut mitään.
Mieliala on mennyt koko päivän ihan pohjalla. Ja muutenkin istuessa ja miettiessä asioitaan.
Jos jaksan niin kirjoitan tänään vielä toisen, en keksi nyt mitään kerrottavaa ja muutenkin kun nuo seinät alkaa puristuun kasaan, niin en vain pysty kirjoittamaan. Mutta olo kamala, sen halusin kertoa!
Tässä tapauksessa "Se" on ääni pääni sisällä. Tai en tiedä voiko sitä sanoa ääneksi, miksipä muuksikaan? Se komentelee,haukkuu ja alistaa mut totaalisesti, ei mulla ole sanavaltaa sitä vastaan.
Eilen illalla, se vaan tiuski "miksi kapinoit minua vastaan? Miksi annat pois kaiken millä voit itseäsi satuttaa? Etkö tajua että pääsisimme huomattavasti helpommalla jos vain tottelisit minua!? Vain siten pääsemme hengestämme! Katso vaikka peiliin, oot ihan hirveän näköinen, pahemmaksi vain muutut!"
No tietenkin menin peilin eteen ja katsoin itseäni. Sieltä katsoi joku, en tiedä oliko se edes ihminen, jota en ollut ikinä nähdyt. Sen silmät, olivat tyhjät, ei minkäänlaista elon merkkiä. Ajattelin että ei tuo en voi olla minä! Mutta kukapa muukaan se olisi ollut?
Mutta palataan tähän päivään. Olo on ollut tänään pahempi kuin eilen. Mulle yritettiin keksiä jotain tekemistä, mutten innostunut, vedet nousi silmiin ja ahdistuin lisää. Onneksi mua ei pakotettu. Nimittäin siitä ei olisi tullut mitään.
Mieliala on mennyt koko päivän ihan pohjalla. Ja muutenkin istuessa ja miettiessä asioitaan.
Jos jaksan niin kirjoitan tänään vielä toisen, en keksi nyt mitään kerrottavaa ja muutenkin kun nuo seinät alkaa puristuun kasaan, niin en vain pysty kirjoittamaan. Mutta olo kamala, sen halusin kertoa!
Kommentit
Lähetä kommentti