Sairas mieli part.2

Wou, nyt tää ahdistus meni sitten yli. En vaan oo taaskaan saannut mitään sanottua tästä olosta. Kyllähän sitä on kyselty esim. Äiti soitti ja kysy että mitä kuuluu. Mä meinasin ruveta huutamaan ettei se sille kuulu. Sitten nuo ohjaajat kyselee millanen olo mulla on. Mä vaan kohautan hartioitani ja sanon etten tiedä. Vaikka tiedän varsin hyvin että kohtaus lähestyy.. Nyt onkin kohtaus päällä, en saa henkeä, naamaa pistelee, samoin käsiä, pelkään vaan että pyörryn tai että en pysty enää hallitsemaan itseäni.
No oma vika, koska en kerro totuutta, pidän kaiken paskan sisälläni. Mutta kun en vaan halua olla taakkana, olisi vaan helpompi kun mua ei olisi..
Rupesimpa rauhoittumaan. Kaikki tunteet katosivat, nyt oon ihan turta.. Kestihän tuo itku-paniikki-helvetti  10minuuttia. Tuo oli lyhyin mikä mulla koskaan ollut. Pisin oli 3viikkoa sitten ja kesti 2tuntia+se helvetillinen tyhjyys 4tuntia..