kuolen hiljaa sisältäpäin..

Tunnen kuinka kuolen hiljaa sisältäpäin. Kaikki asiat painavat päälle.
Pala minusta on hengenvaarassa, joudun ehkä luopumaan koirastani. Se koira on pala minua, tunnen kuinka kuolen sisältäpäin, mahdollisuudet pitää tämä koira on olemattomat. Mahdollisuus pitää pala minua on olematon.
Mutta se on koiran kohdalta parasta. Mä en tähän hätää kykene sitä kouluttamaan. Mä vihaan itseäni taas entistä enemmän, olen säälittävä. Kykene edes koiraani kouluttamaan.

Eläimet ovat mulle koko elämä. Vihaan ihmisiä, mutta eläimet, lajiin katsomatta tykkään niistä. Kalat ovat poikkeus. Niitä pelkään. Niitä en ihaile lähietäisyydeltä,  ne on myös kauniita kauempaa.

Pelkään yötä kuollakseni. Oon taas siinä mielen tilassa että kykenen raapimaan. Pelkään oikeasti.. Vai keksinkö tällä kertaa jotakin pahempaa?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Pahuus

Voimat loppu