Valo tunnelin päässä on juna..

Alan muuttua taas vainoharhaiseksi. Epäilen kaikkia, jokaisella tuntuu olevan jotakin mua vastaan.
Olo on taas sekava. En taaskaan kykene arvioimaan etäisyyksiä. Kroppa tuntuu raskaalta ja päässä heittää, aivan kuin pyörtyisin.

Revin taas haavojani, niitä alkaa kirvelemään ja elossa olen, valitettavasti.
Mietin miljoonia asioita. Mun pitäisi jaksaa tehdä sitä sun tätä, mutta taaskaan meinaa saada itseäni liikkeelle, haluaisin maata koko päivän sängyn pohjalla. Ajatukset kiertää kehää itsemurhan ympärillä. Mutta samalla mietin koiraani, mun on pakko etsiä sille uusi koti.  Taas, taas rupesi ahdistamaan pahemmin. Mä en muutenkaan kestäisi enää olla koirien kanssa, alan miettimään heti omia koiria, tää syylisyyden tunne, mä pilasin taas kaiken.

The light at the end of the tunnel is a train.

Kaipaan kissaani. Kaipaan sitä enemmän kuin mitään. Se kissa on joskus ollut koko elämäni. Enää mulla ei ole sitäkään, kun en enää ole kotona vaan täällä pk:lla

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Pahuus

Voimat loppu