Pinnan alla piilee hirviö..

Viime yö, "päässä naksahti" ja leikkasin kättäni kynsisaksilla. Kukaan ei tiedä. Kukaan ei arvaa. Haava ei ole iso. Pieni naarmu vain. Mutta pointti oli se, että tunnen kipua, saan ajatukseni hallintaa.
Nyt olen takaisin perhekodilla. Eikä täälläkään kukaan edes epäile moista, suoristusraudalla polttamista, sheiverillä leikkimistä tai kynsisaksilla leikkaamista. Hah, osaan näköjään pitää kulisseja hyvin yllä. Niitä en päästä kaatumaan, annetaan ihmisten nähdä vain tuo kaunis harha, tuon illuusion jonka lankaan kaikki menee. Eläkää vain uskossa että kaikki meni hyvin.
Kukaan ei muista totuutta, vaikka sen olen sanonut, mä en ole lähes koskaan aito. Se mitä näette on vain fiktiota.

Harhakuvitelman alla piilee hirviö. Se hirviö tahtoo tuhota minut. Se haluaa peittää totuuden, se pakottaa pitämään kulisseja yllä. Se hirviö saa mut tähän pisteeseen, se väsyttää mut totaalisesti. Me, minä ja hirviöni, olemme väsyneet elämään, me päätimme luovuttaa, lyödä hanskat tiskiin ja tappaa meidät..