Sängyn pohjalle vajonnut...

Mä vaan itken. Silmiä kirvelee tää itkeminen. Oon itkenyt taas 5 kertaa.
Ahdistus on taas aikas reippaasti rajan yli. En jaksa tehdä mitään. Kaikki tuntuu vastenmieliseltä. Sängyn pohjalla makaaminen tuntuisi olevan ainoa oikea vaihtoehto, mutta ei, joko mä vaellan tai itken sänkyni pohjalla. Tästä ei tule seuraamaan mitään hyvää.

Pelkään iltaa jälleen. Sitten kun pimeä puoleni pääsee irti, sitten en enää pysty hallitsemaan itseäni ja piru on irti. Paitsi että joskus pimeä puoleni pääsee jo aikaisemmin irti. Se voi tapahtua koska vaan, millä hetkellä hyvänsä.

Tuntuu kuin vajoaisin koko ajan syvemmälle ja syvemmälle sänkyni pohjaan. Antaa mennä, vajotaan tänne sängyn pohjaan, enhän mä mitään jaksaisi tehdä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Pahuus

Voimat loppu