Aamu alkaa a:lla eli ahdistuksella..

Pää tuntuu raskaalta. Ajatukset on jumissa. Tuntuu kuin päässäni ei liikkuisi mitään.
Aamu alkoi ahdistuksella. Kaikki tuntuu ihan helvetin pahalta. Haluan hakata päätäni seinään, tosin autossa on vähän hankalampi edes yrittää.
Haluan itkeä. Joudun tällä hetkellä vaan patomaan kyyneleitä sisääni. Ei, nyt on vaan pakko pitää ne sisälläni. Mä en rupea itkemään autossa. En saa.
Kun katson ikkunasta ulos, haluan entistä kovemmin kuolla. Haluan pois täältä. Nyt.

Tuntuu etten ole taaskaan elossa. Vaikka eilisen saldoksi tuli 2 naarmua, ne ei ole kipeitä, kipu ei siis todista että olisin elossa. Olen kuolleempi kuin ruumiit.. Ja ruumista kuolleempaa ei ole.. (Paitsi nyt minä)
Mä rupean tärisemään, ollaan perillä. Ei, ei, ei! Mä en halua! Antakaa vaan olla..


Klo 13:25
Mutta ettehän te antaneet olla. Kiitos taas juteltu uuden ihmisen kanssa, eikö 85 riitä? Saan taas pitää kyyneleitä sisälläni. Tää ei enteile hyvää..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Pahuus

Voimat loppu