Sydämeni hidastaa jo tahtia, paholaiset pitää sielun portilla vahtia..

Kaikki etoo. Haluan olla yksin. En halua maata sängyllä. Makaaminen kuvottaa. En halua syödä. Ruoka kuvottaa. Mietin vain itsemurhaa. Mitään muuta ei päähäni mahdu.  Jo monen viikon ajatusten aihe on itsemurha. Miten, missä, milloin? Kysymys litania päässäni ei katoa. Ne on tullut jäädäkseen.  Katoavat vasta kun kuolen.
Kyyneleet nousee silmiin, mutta pidän ne sisälläni. Illalla vasta saan itkeä. Ja raapia. En kykene tähän hätään aloittamaan perhos-projektia uudestaan. Oon liian heikko. Anteeksi.
Tuntuu kuin sydämeni hidastaisi tahtiaan ja pysähtyisi kohta. Koko kroppa on voimaton. Jo käden nostaminen tuntuu raskaalta. Hengittäminen tuntuu fyysisesti raskaalta työltä. Voisinpa vaan nukkua ikuisesti. Eli sama asia etten halua enää elää. Noiden lauseiden välillä ei ole mitään eroa.. Mutten voi tähän hätään kuolla.

Pääni on demonien valtaamana. Nuo mieleni demonit, ovat valmiina tuhoamaan koko kehoni. Ne ei anna hetkeäkään rauhaa. Riivaavat päivisin, herättelevät öisin ja tulevat uniini kun nukun. Mä ymmärrän tämän nyt vasta täysin. Mä en selviä tästä yksin..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Pahuus

Voimat loppu