Liian kauan kaiken kestin, liian kauan tunteet estin...
Itkin eilen illalla huimat 10 minuuttia. Pitempään en pystynyt ja siinä ajassa raavein käteeni 2 naarmua. Olen vaan liian väsynyt tähän kaikkeen. Mä en meinaa jaksaa edes hengittää, en vaan voi lopettaa hengittämistä.
Tuntuu häijyltä kirjoittaa tätä kun ympärillä on ihmisiä, joilla ei ole mitään tietoa tekstini sisällöstä. Varmana jos joku kysyisi mitä teen, sanoisin vastaavani esim. Kaverille viestiin. Koska totuutta en saa sanottua. Mutta ketäpä kiinnostaa mitä kirjoitan ja kenelle.
Haluaisin vaan kadota omaan universumini turvaan.
Tukinet.netissä tukihenkilöni kysyy mitä mieltä olisin osastojaksosta. Järjen ääneni sanoo että haluan sinne, mä en kestä enää, mutta auttaisiko sekään, käteni meinaavat kirjoittaa ettei missään nimessä sinne. Mitä järkeä sinne mennä kun ei siitä kuitenkaan ole hyötyä? Yhtä ahdistunut mä sen jälkeen olen.
Kaikki mielessäni pyörivät asiat ovat hautautuneet sen verran syvälle, etten saa niitä enää sanottua. Mieleni syövereissä ovat ja siellä myös pysyvät. Ei niitä noin vaan sieltä nosteta. En ainakaan itse niitä sieltä saa..
Tuntuu häijyltä kirjoittaa tätä kun ympärillä on ihmisiä, joilla ei ole mitään tietoa tekstini sisällöstä. Varmana jos joku kysyisi mitä teen, sanoisin vastaavani esim. Kaverille viestiin. Koska totuutta en saa sanottua. Mutta ketäpä kiinnostaa mitä kirjoitan ja kenelle.
Haluaisin vaan kadota omaan universumini turvaan.
Tukinet.netissä tukihenkilöni kysyy mitä mieltä olisin osastojaksosta. Järjen ääneni sanoo että haluan sinne, mä en kestä enää, mutta auttaisiko sekään, käteni meinaavat kirjoittaa ettei missään nimessä sinne. Mitä järkeä sinne mennä kun ei siitä kuitenkaan ole hyötyä? Yhtä ahdistunut mä sen jälkeen olen.
Kaikki mielessäni pyörivät asiat ovat hautautuneet sen verran syvälle, etten saa niitä enää sanottua. Mieleni syövereissä ovat ja siellä myös pysyvät. Ei niitä noin vaan sieltä nosteta. En ainakaan itse niitä sieltä saa..
Kommentit
Lähetä kommentti