Silmät kiinni, valo voi tappaa!

Mä en halua olla hereillä. Kaikki tuntuu taas helvetin ahdistavalta. Samantien herättyäni aloin itkemään. Haluan vaan nukkua, vaikka näenkin painajaisia kuolemasta. Aina, joka ainoassa unessa joku kuolee tai sitten minä itse kuolen.

Rintakehässä todella epämiellyttävä tunne ja kylkeen pistää(taas), keuhkot tuntuu olevan rei'itetyt, kiitos taas ahdistus, miten paljon helpompaa olisikaan ilman sinua?

Mä en jaksa enää itkeä. Mutta itken silti. En halua enää vain maata sängyn pohjalla. Joten istun lattialla. Pitäisi varmaan mennä takaisin makaamaan viltin alle niin ahdistus lievittyisi edes vähän. Kun ei meinaa kyetä hengittämään, taas tuntuu että joku kuristaisi ja painaisi seinää vasten. Ainut ongelma, olen yksin, kukaan ei voi kuristaa ja painaa mua seinää vasten.

Mielialakysely huutaa hoosiannaa. 39/39 pistettä. Tutuksi tullut luku tässä 2kuukauden sisällä. Aina sama pistemäärä. Eipä tarvitsisi testata uudestaan.

Voisinpa jatkaa nukkumista, siten ei ahdistaisi, ajatus juoksee nopeampaa valossa. Otsikko tuli kuristajab kappaleesta kasvoton huone. Silmät kiinni, valo voi tappaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Pahuus

Voimat loppu