Haamuna kuljen, peilistä katsoo takaisin kyyneleitä silmät täynnä oleva olento. Hiukset takussa, elekieli kertoo väsymyksestä, huonosti nukutun yön jälkeen, silmistä heijastuu pettymys. Ajatukset kaikuu se oli liian hyvää ollakseen totta. Mutta tää tulee järjestymään. Torstaina katsomaan kämppää. Mä en tee tätä pelkkien kissojen takia, mä teen tän koska koen ettei muhun luoteta.
Mieleni pyörittää isäni kanssa käytyä puhelua. Eläimet ei oo mitään esineitä, niitä ei vaan oteta ja anneta pois! Kaikuu isäni sanat päässäni. Olen joutunut luopumaan ihan vitun monesta eläimestä. Kaikki pakon edessä. Mitään ei huvista. Isäni vain käänteli veistä haavassa, syvässä sellaisessa. Nyt en enää halua puhua hänen kanssaan. Painukoot helvettiin!
Nyt mä vaan istun ja odotan että saan otettua lääkkeet ja ruveta nukkumaan. Mä en halua olla hereillä. Mä haluan vaan NUKKUA.
Kommentit
Lähetä kommentti