kissat

Tää oli liian hyvää ollakseen totta! Ajattelin kun lopetin sen kirotun puhelun. Kyyneleet nousee silmiini, mä teen mitä vaan niiden kissojen eteen. Ja alan etsiä vuokra asuntoa. Haluan herätä tästä painajaisesta. Mä olin jo oireista piittaamatta, onnellinen. Mulla on oma kämppä ja odotin kuin kuuta nousevaa sitä päivää että saan hakea kissat. Mutta sen puhelun aikana, unelmani pelastaa kaksi kissaa, mureni. Ellen tee seuraavaa siirtoa, joka on muutto täysin omaan vuokra asuntoon. Ja mä teen sen siirron! Mä teen kaikkeni saadakseni unelmastani täydellisen. Sisäinen perfektionisti hyökkää, kaiken pitää olla täydellistä! Unelmani on oma kämppä, kaksi kissaa ja opiskelupaikka. Näiden kissojen vuoksi mä luovuin kahdesta gerbiilistäni. (Oli siinä sekin etten uskaltanut käsitellä niitä koska ne purivat mua aina.)

Mutta mä muutan täysin omaan asuntoon, jonne sossuilla ei ole minkäänlaista valtaa tulla. Ne ei tuu pääsemään ovesta sisälle. Aioin huutaa niille että haistakaa vittu ja painukaa helvettiin elämästäni! Ja jos satutte lukemaan tätä, ajattelette mun varmasti ylireagoivan, niinkuin kaikki muutkin, mutta mä sanoin, mä teen kaikkeni niiden kissojen vuoksi!