Muistan kuinka lapsena odotin viikonloppua, ei tarvinnut mennä kouluun. Nyt odotan kauhulla viikonloppua, en haluaisi menettää järkeäni! Viikonloput ovat pelkkää tuskaa. Ahdistaa eikä tiedä miten päin olisi. Haluaisi nukkua, mutta lemmikit ei anna. Terä huutelee, järki ei enää toimi. Saa vain nähdä milloin terä on taas paras ystäväni..?
Menneisyyden aaveet
Menneisyyden aaveiden matkaan kun lähtee ei ole paluuta elämään takaisin. Kaikki muistuttaa siitä että elämä on vain kärsimystä. Takaumat nimittäin painaa. Eräs asukas sai noin viikko sitten musta kaivettua muistoja esiin. Mun luottamus on petetty lapsena niin monesti ja niin pahasti ettei sitä välttämättä koskaan tulla paikkaamaan. Mua on revitty hiuksista, mulle on raivottu asioista joihin olisin (ehkä?) voinut vaikuttaa tai sitten en. Muistan nyt kun äitini jätti mut joka toinen viikonloppu isälleni, koin että hän hylkäsi mut. Itkin ja itkin. Aloin jo pelätä joka toista viikonloppua, olinhan enemmän äidin kanssa kuin isäni. Isäni raivosi mulle usein, haukkui prisessaksi. Vielä tänä päivänäkin kavahdan sitä nimeä. Sitten eräänä päivänä kun olin 6 vuotias, olin p...
Kommentit
Lähetä kommentti