Muistan kuinka lapsena odotin viikonloppua, ei tarvinnut mennä kouluun. Nyt odotan kauhulla viikonloppua, en haluaisi menettää järkeäni! Viikonloput ovat pelkkää tuskaa. Ahdistaa eikä tiedä miten päin olisi. Haluaisi nukkua, mutta lemmikit ei anna. Terä huutelee, järki ei enää toimi. Saa vain nähdä milloin terä on taas paras ystäväni..?
auta mua
Auta mua.. Jos istuisin yksin nurkassa, itkien maailmani kauheutta, auttaisitko minua? Istuisitko viereeni, laittaisit käden olalleni ja sanoisit ei mitään hätää? Jos itkuni ei siitä laantuisi, ottaisitko ja halaisit minua? Antaisitko minun ymmärtää, että välität? Ja välittäisitkö oikeasti? Etkä vain sanoisi niin? Jos pistäisin vastaan, halaisitko silti? Vaikka kieltäisin? Jos huudan sinulle, ethän mene rikki ja lähde pois? Tuskani haluaa minun olevan yksin. Ja minä tottelen sitä, vaikken halua. Pysyisitkö, silti vierelläni, et jättäisi yksin hädän hetkellä? Mä pelkään kosketusta, mutta samalla... kaipaan sitä. Auta mua. Mä en selviäkään yksin. Olisitko niin kiltti ja auttaisit mua?
Kommentit
Lähetä kommentti