Muistan kuinka lapsena odotin viikonloppua, ei tarvinnut mennä kouluun. Nyt odotan kauhulla viikonloppua, en haluaisi menettää järkeäni! Viikonloput ovat pelkkää tuskaa. Ahdistaa eikä tiedä miten päin olisi. Haluaisi nukkua, mutta lemmikit ei anna. Terä huutelee, järki ei enää toimi. Saa vain nähdä milloin terä on taas paras ystäväni..?
12.4.2018 osa 2
Miten mä voin pelastaa muut, jos en voi pelastaa edes itseäni..? Mä en usko että mulle on paikkaa täällä maanpäällä. Siispä mun pitää lentää luokse enkeleiden. Mä mietin vain eilistä. Kuinka ärsyyntynyt ja vihainen olin. Olin äärimmäisen katkera kaikesta mitä on tapahtunut. Tänään olen ahdistunut ja masentunut. Hyvä että jaksan nousta ylös sängystä. Mieluusti makaisin sängyssä koko päivän ja nousisin vain käymään tupakalla. Jos sitäkään. Tuntuu että ohjaajat inhoaa mua. Nyt mystisesti yrittävät saada mua puhumaan, turhaan. Anteeksi mutta mun on vaan pakko saada padottua tämä tuska sisälleni, pakko rakentaa uutta muuria. Mietin monia asioita, miksi mut halutaan kuntouttaa? Enhän mä tule muuttumaan.. Varmaan siksi että saavat maineensa pidetty...
Kommentit
Lähetä kommentti