Hei joku! Ihan sama kuka! Voitko auttaa mua?
Mä en tunne hengittäväni, olenko edes elossa..? Mä haluan tietää.
Jouduin lähteä taas päivystykseen. Itsetuhoinen viilsi.
Hän piirsi iholleni, kivun kasvot, kirjoitti kullanhohtoisella metallinpalalla ihooni todellisen oloni. Mä en muista mitään tapahtuneesta, vaikka seison selkäni takana.
Itsetuhoinen kertoo, kuinka se oli taianomaista, veri valui värjäten lavuaariin punaisia vanoja. Se oli kuulemma kaunista.
Vieläkään, mä en tiedä olenko edes elossa. En tunne hengittäväni. En tunne fyysistä kosketusta todellisuuteen.
Kuin olisin palannut menneisyyteen, tunnen kuinka sen pojan kädet köyttäytyy kaulalleni, kuinka hän kuristaa, kuristaa niin etten saa henkeä. Tälläkään hetkellä en pysty hengittää.
Kunnes nyt, ainakin tietojeni mukaan.
Katoan muistojeni maailmaan.
Kaikki sumenee, en näe tämän usvan takaa mitään. Kuulo terävöityy, olen vaarassa, viestii kehoni. En ole turvassa.
Kommentit
Lähetä kommentti