paha

Hei anteeksi! 

Pystytkö näkemään tuskani? Vaikka mä hymyilen ja olen niinkuin mitään ei olisikaan, sä et näe mun tukahdutettuja kyyneleitä. Sä et usko kun puhun pahasta olostani. Mä vaan kävelen, paha sisälläni velloen. Mä voin jatkaa matkaa vaikka maailman ääriin. Mutta mä en voi paeta loppuelämääni. Mä haluaisin kaataa tän kaiken jonkun niskaan, jonkun joka osaisi käsitellä sitä kanssani. En siis kenellekään kaverille, vaan jollekin ammattilaiselle! Mutta mä olen niin "helppo tapaus" että mut voi jättää hiljaa yksin kuolemaan. Mun kanssa ei tarvitse keskustella koska mä en osaa aloittaa keskustelua. Eikä myöskään sen takia etteihän mulla voi olla paha olo, kun ei ole todistetta. Todiste on haava. 

Mutta hei! Nyt mulla on todiste! Haava jossa 7 tikkiä! Kertooko se totuuden? Haluaisiko joku nyt keskustella kanssani?  Ei. Yritetään saada yhteisöön, mutta kun en suostu niin, annetaan tarvittava xanor ja jätetään sikseen. Olkoot huoneessaan. Tehkööt mitä tekee. Mitäpä se meitä liikuttaa. Ajattelen hoitajien puhuvan keskenään. 

Eli siis täällä mä huoneessa yksin istun. Antaen pimeyden olentojen viedä mut mukaansa. Odottaen hetkeä helpompaa. 

Katsellen ikkunasta pihalle ja kuvitellen että pääsisin vielä henkien mukaan. 

Anteeksi. 

Mä en vaan enää jaksa.