Ulkoapäin ihan tyyni, mutta sisällä myrskyää..
Joka päivä oppii jotain uutta. Tänään opin ettei kannata ajatella positiivisesti.
Tänään olisi ollut ihan hyvä päivä. Korostin tuon lauseen koska kirjoitin sen ensimmäisen kerran tähän blogiin. Mutta miten on mahdollista että vointi romahtaa tuosta noin vaan? Ahdistus palasi takaisin. Se ei kestänyt enää olla ilman huomiota. Ahdistushan herättää mut aamuisin, että hyvää huomenta vaan, on todella kivaa herätä siihen kun rintakehän päällä on vähintään 20 000kg:n paino.
Mä ymmärsin juuri että mä pelkään sitä että mulla on parempi olo. Mä vaan pelkään sitä kun olo romahtaa. Pelkään muutenkin monia asioita. Tuossa lista:
Fonofobia - melupelko
Selenofobia = kuukammo
Geraskofobia - vanhaksi elämisen kammo
Bakteriofobia = bakteerikammo
Autofobia = omaan itseensä kohdistuva pelko
Atelofobia = epätäydellisyyden pelko
Atykifobia = epäonnistumisen pelko
Hedonofobia - mielihyvän pelko
Lievin noista on bakteerikammo. Se on aika kausittaista.
Aamulla mulla oli helvetinmoinen ongelma kestää sitä että joku puhui mulle. Olisin halunnut vaan kävellä lapun kanssa jossa olisi lukenut: Älä puhu mulle mitään. Äläkä varsinkaan kysy mitään. Pääni ei kestä ajatella, vastauksia mihinkään.
Huomasin että kuinka helvetin paljon turvallisempi olo mulla on kun tuo kissa nukkuu mun jalkopäässä. Eipähän tule sellaista tunnetta että joku olisi huoneessa vaikka ei oikeasti ole.
Mulla on taas viimeaikoina harhat lisääntyneet. Vähän väliä näen tummia hahmoja nurkissa seisomassa, aina välillä joku koskee hiuksiin tai niskaan, tökkää selkään yrittäen saada mua liikkeelle. Tai sitten vaan hengittää niskaan..
Mä oon väsynyt elämään näiden kanssa..
Tänään olisi ollut ihan hyvä päivä. Korostin tuon lauseen koska kirjoitin sen ensimmäisen kerran tähän blogiin. Mutta miten on mahdollista että vointi romahtaa tuosta noin vaan? Ahdistus palasi takaisin. Se ei kestänyt enää olla ilman huomiota. Ahdistushan herättää mut aamuisin, että hyvää huomenta vaan, on todella kivaa herätä siihen kun rintakehän päällä on vähintään 20 000kg:n paino.
Mä ymmärsin juuri että mä pelkään sitä että mulla on parempi olo. Mä vaan pelkään sitä kun olo romahtaa. Pelkään muutenkin monia asioita. Tuossa lista:
Fonofobia - melupelko
Selenofobia = kuukammo
Geraskofobia - vanhaksi elämisen kammo
Bakteriofobia = bakteerikammo
Autofobia = omaan itseensä kohdistuva pelko
Atelofobia = epätäydellisyyden pelko
Atykifobia = epäonnistumisen pelko
Hedonofobia - mielihyvän pelko
Lievin noista on bakteerikammo. Se on aika kausittaista.
Aamulla mulla oli helvetinmoinen ongelma kestää sitä että joku puhui mulle. Olisin halunnut vaan kävellä lapun kanssa jossa olisi lukenut: Älä puhu mulle mitään. Äläkä varsinkaan kysy mitään. Pääni ei kestä ajatella, vastauksia mihinkään.
Huomasin että kuinka helvetin paljon turvallisempi olo mulla on kun tuo kissa nukkuu mun jalkopäässä. Eipähän tule sellaista tunnetta että joku olisi huoneessa vaikka ei oikeasti ole.
Mulla on taas viimeaikoina harhat lisääntyneet. Vähän väliä näen tummia hahmoja nurkissa seisomassa, aina välillä joku koskee hiuksiin tai niskaan, tökkää selkään yrittäen saada mua liikkeelle. Tai sitten vaan hengittää niskaan..
Mä oon väsynyt elämään näiden kanssa..
Kommentit
Lähetä kommentti