Mieleni on etäällä, hyvistä ajatuksista..

Mä en ymmärrä, oon taas ihan yks kaks, vaipunut masennuksen rinkiin. Mä en saa syötyä lähes tulkoon mitään.Jo veden juominen tuntuu myös vaikealta. Söin viimeksi 9h sitten, mikä on yleensä täällä pk:ssa täysi mahdottomuus, mutta siltikään mulla ei ollut nälkä.  En meinaa nukahtaa millään, haluan vaan olla yksin. Masennus testin tulos on taas pilvissä,  61 pistettä, en ole koskaan saanut niin suurta piste määrää. Olen maannut koko päivän huoneessa. Oloani ei helpottanut se että mulle tultiin valittamaan. Ei, se keino ei toimi minuun. Ja kyllä, mä tiedän että ollaan sovittu että mun on pakko tehdä jotain vähintään tunnin ajan. Ohjaajat on ilmeisesti huolissaan, ei siksi että mua masentaa ne ei edes tiedä tuosta testistä tai tunteesta, vaan tuosta haavasta kädessäni, se on tulehtumisvaarassa. Syön siihen antibiootti kuuria. Mutta kun revin sitä, sen takia ne tarkkailee mua enemmän.  Kysyivät että haluanko sen tulehtuvan, vastasin rehellisesti, haluan. Se on tarkoitukseni.  Rupesin vain itkemään, halusin niin kovasti pyytää heiltä anteeksi, ja myöntää olevani heikko. Pyytää heitä auttamaan. Mutten pystynyt, mä olen liian ylpeä, pyytämään apua.

Anteeksi ihmiset, että kirjoitan taas, toista kertaa tänään. Mä en vaan tiedä minne muuallekaan kirjoittaisin. Tukinetissä, mun tukihenkilö ei ole vastannut, punainen.info:ssa en voi kaikkea kertoa joten tää on ainoa paikka tällä hetkellä. Anteeksi..

P.S. Vaikka tänne ei kommentoida, täällä on käynyt mun mielestä aika paljon ihmisiä, tänään n. Klo 18:00 900 sivun katselua.