Pikakuljetuksella takaisin kuilunsa pohjalle..
Tunsin kuinka sisälläni kiehui kävellessäni kohti huonetta. Olin vihainen. Olin vaan vihainen itselleni. Mä en osaa enää puhua vaikka olisi tilaisuus. Mä olen säälittävä, vaikka haluaisin sanoa asioita niin ei, en kykene. Vaikka luottaisin sen edes sen verran, en pysty. Sanat katoaa päästäni. Mä en saa kerrottua mitään.
Huoneeseen päästyäni, laitoin kameralaukun pöydälle, siihen se tulee taas jäämään loppu illaksi, ehkä jopa loppu viikoksi. En halua enää kuvata, ei kiinnosta. Ainakaan tällä hetkellä.
Siitä asti istunut huoneessa, en taaskaan saa mitään aikaan, pitäisi siivota huone, ei tule kesää.. Ei tule onnistumaan. Vaikka mua häiritsee nuo vitun pölypallot nurkissa, i don't care.
Yritän pitää itseäni kasassa, ei helvetti, mä en rupea itkemään, mä en helvetti soikoon jaksa taas itkeä! Tuijotan kattoon yrittäen pitää itseni kasassa, yrittäen pitää kyyneleet sisällä. Mä vaan pilaan aina kaiken.
Eilisilta meinasi mennä sitten klo 23 jälkeen aikas reippaasti päin helvettiä. Koska täysikuu. Mä pelkään sitä kuollakseni. Aluksi ajatus tökkii, Mun. On. Pakko. Päästä. Pois. Täältä.
Se nopeutuu pikkuhiljaa pikakelaukselle.. Munonpakkopäästäpoistäältä x100
Kaikki tuntuu taas epätodelliselta. Kaikki ympärillä olevat ihmiset ja äänet, ovat taas kuin harhaa. Vittu, miksi mä vaan vajoan aina takaisin pohjalle? Juuri kun olen saanut nostettua itseäni edes vähän, joudun pikakuljetuksella takaisin kuiluni pohjalle, sitten luovun toivosta ja päätän taas kuolla. Mulla oli eilen se päivä, jolloin mun olisi pitänyt tappaa itseni. Olin suunnitellut sen jo maaliskuussa. Mutta elossa olen, valitettavasti, täällä harhalta tuntuvassa maailmassa sitten ollaan vielä toistaiseksi..
Huoneeseen päästyäni, laitoin kameralaukun pöydälle, siihen se tulee taas jäämään loppu illaksi, ehkä jopa loppu viikoksi. En halua enää kuvata, ei kiinnosta. Ainakaan tällä hetkellä.
Siitä asti istunut huoneessa, en taaskaan saa mitään aikaan, pitäisi siivota huone, ei tule kesää.. Ei tule onnistumaan. Vaikka mua häiritsee nuo vitun pölypallot nurkissa, i don't care.
Yritän pitää itseäni kasassa, ei helvetti, mä en rupea itkemään, mä en helvetti soikoon jaksa taas itkeä! Tuijotan kattoon yrittäen pitää itseni kasassa, yrittäen pitää kyyneleet sisällä. Mä vaan pilaan aina kaiken.
Eilisilta meinasi mennä sitten klo 23 jälkeen aikas reippaasti päin helvettiä. Koska täysikuu. Mä pelkään sitä kuollakseni. Aluksi ajatus tökkii, Mun. On. Pakko. Päästä. Pois. Täältä.
Se nopeutuu pikkuhiljaa pikakelaukselle.. Munonpakkopäästäpoistäältä x100
Kaikki tuntuu taas epätodelliselta. Kaikki ympärillä olevat ihmiset ja äänet, ovat taas kuin harhaa. Vittu, miksi mä vaan vajoan aina takaisin pohjalle? Juuri kun olen saanut nostettua itseäni edes vähän, joudun pikakuljetuksella takaisin kuiluni pohjalle, sitten luovun toivosta ja päätän taas kuolla. Mulla oli eilen se päivä, jolloin mun olisi pitänyt tappaa itseni. Olin suunnitellut sen jo maaliskuussa. Mutta elossa olen, valitettavasti, täällä harhalta tuntuvassa maailmassa sitten ollaan vielä toistaiseksi..
Kommentit
Lähetä kommentti