Kohtaloni on kirjoitettu kiveen..

Koska en jaksa.
Vastaan itselleni kysymykseen että miksi aion tappaa itseni. En väitä että sen haluan tehdä. Mä en jaksa enää yrittää mitään. Kuolema on mun kohtalo, se on kirjoitettu kiveen. Mä tulen kuolemaan piakkoin. En vielä, mutta piakkoin. Olen niin säälittävä etten kestä elämää. Olen niin heikko että lähden täältä oman käden kautta. Olen raukkamainen, kyllä mä sen tiedän.

Anteeksi. Anteeksi että olen olemassa. Mä olen vaan piikki muiden lihassa, turha edes väittää muuta. Vaikka sitä ei sanota suoraan, mä luen sen rivien välistä. Mä tiedän olevani ärsyttävä ihminen. Mä takerrun epäolennaisiin asioihin, yleistän kaiken ja käännän kaiken itseäni vastaan. Mä en valitettavasti jaksa muuttua. Enkä mä osaa muuttua..
Anteeksi. Mä kulutan toisten aikaa. Jättäkää mut kuolemaan, sen olen ansainnut.. Anteeksi ettei mulla mene hyvin, mutten siltikään ymmärrä miksi siitä pitää rangaista? Tehkää mitä haluatte, mun kohtalo on kirjoitettu kiveen. Mä tulen kuolemaan.

Pieni demoni sisälläni sihisee häkissään, Se haluaa pois. Se haluaa satutaa tätä kehoa. Se haluaa tuhota minut kokonaan..
"Voi sinua pientä demonia! Miten kukaan voi olla sinulle noin julma!? Teljetä nyt sinut häkkiin ja jättää sinne! Voi raukkaa, älä huoli, mä vapautan sinut illalla häkistäsi. Sitten saat tehdä tähän kehoon lisää hulluuden symboleja.."
Tuosta blogi sai uuden nimen. Pääni sisäisestä puheesta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Pahuus

Voimat loppu