Ei enää pelottaa, voi kylmä hautakaan, tahdon lepäämään ikuiseen hämärään!
Eilen illalla, tai no, koko eilinen ja tämä päivä, on mennyt leijuessa tuolla jossain todellisuuden tuolla puolen. Ei ole ahdistanut, en ole vieläkään tuntenut oikeastaan mitään.
Eilen illalla, tai yöksi tuo klo 00:30 jo luokitellaan rupesin jo miettimään että mitä jos mä en ole sittenkään oikea? Mitä jos mä olen vaan jonkun hullun mielikuvituksen tuotosta? Mitä jos mä haihdun tuhkana tuuleen? Mitä jos mä vaan lakkaan olemasta? Mä olen vaan jokin fantasia olento, mä olen tarua, mä olen pelkkää fiktiota.. Olen vain jokin fiktiivinen henkilö jonkin hullun ajatuksissa..
Olo on tosiaan ollut epätodellinen. Koen kaiken harhana. Varsinkin toiset ihmiset, ne on pahimpia. Kun puhun ihmisille, tuntuu aivan kuin puhuisin jollekin olemattomalle.
Nuo ihmisten äänet, ne tuntuu tulevan jostain kaukaa, oon itse täällä avaruuden toisella puolella, mutten palaa takaisin, en halua. Täällä on parempi. Eipähän tarvitse tuntea mitään.
En oikein tiedä mitä kirjoittaisin, mulla ei ole mitään muuta kerrottavaa.
"On helppo hengittää, kun ensin ymmärtää
Mitä meistä jälkeen jää, kun kaikki häviää
Kun silmät avautuu niin totuus paljastuu ja toivo kipinä sammuu
Pysähdyin miettimään tarkoitusta elämään
En löytänyt jumalaa, en ketään muutakaan
Minua auttamaan, päätin luovuttaa ja lähteä kulkemaan
Tielle pimeään jäin nyt yksinään
En kestä päivääkään jäädä oravanpyörään
Kulkemaan, uudestaan
Samaa vanhaa toistamaan.."
Kappale on Raaka-Aineen Ikuiseen hämärään..
Eilen illalla, tai yöksi tuo klo 00:30 jo luokitellaan rupesin jo miettimään että mitä jos mä en ole sittenkään oikea? Mitä jos mä olen vaan jonkun hullun mielikuvituksen tuotosta? Mitä jos mä haihdun tuhkana tuuleen? Mitä jos mä vaan lakkaan olemasta? Mä olen vaan jokin fantasia olento, mä olen tarua, mä olen pelkkää fiktiota.. Olen vain jokin fiktiivinen henkilö jonkin hullun ajatuksissa..
Olo on tosiaan ollut epätodellinen. Koen kaiken harhana. Varsinkin toiset ihmiset, ne on pahimpia. Kun puhun ihmisille, tuntuu aivan kuin puhuisin jollekin olemattomalle.
Nuo ihmisten äänet, ne tuntuu tulevan jostain kaukaa, oon itse täällä avaruuden toisella puolella, mutten palaa takaisin, en halua. Täällä on parempi. Eipähän tarvitse tuntea mitään.
En oikein tiedä mitä kirjoittaisin, mulla ei ole mitään muuta kerrottavaa.
"On helppo hengittää, kun ensin ymmärtää
Mitä meistä jälkeen jää, kun kaikki häviää
Kun silmät avautuu niin totuus paljastuu ja toivo kipinä sammuu
Pysähdyin miettimään tarkoitusta elämään
En löytänyt jumalaa, en ketään muutakaan
Minua auttamaan, päätin luovuttaa ja lähteä kulkemaan
Tielle pimeään jäin nyt yksinään
En kestä päivääkään jäädä oravanpyörään
Kulkemaan, uudestaan
Samaa vanhaa toistamaan.."
Kappale on Raaka-Aineen Ikuiseen hämärään..
Kommentit
Lähetä kommentti