Kun todellisuus tuntuu harhalta ja harhat todelta..

Koko päivä. Koko vitun päivän, olen vähän väliä ruvennut itkemään. Mä en tunne olevani elossa. Näytänkin jo ruumiilta. En ole enää henkisesti elävien kirjoissa. Mua revitään ja raadellaan sisältäpäin. Mä en enää edes taistele vastaan.
Anna mennä, tee mitä haluat. Niinhän mä lupasin, kun löin hanskat tiskiin. Joten tee mitä teet, kunhan et henkiin jätä..

Taas netissä testit huutaa hoosiannaa. Suuria pisteitä 3 eri testistä, mutta ei niistä sen enempää.
Tuntuu koko ajan että joku kuristaisi. Painaisi näkymätöntä seinää vasten. En saa taaskaan kunnolla happea, tai siltä tuntuu, aivan kuin keuhkot olisi rei'itetty. Ahdistus viestittää olevansa olemassa, se ei anna mun edes nukkua, ei yöllä eikä päivällä, mun on pidettävä sille seuraa. Mä alan väsymään sen seuraan, mutta se ei lähde pois, vaikka kuinka rukoillaan..


 Mut on otettu henkisesti hengiltä

 

, kroppa vaan sinnittelee päivästä toiseen, rääkäten itseään. Viiltämällä, lyömällä, raapimalla, puremalla.. Kaikkea sitä tekeekin kun haluaa varmistua olevansa varmasti elossa.

Mä oon kyllästynyt hymyilemään. Se vaan vihlasee sisältä..