Hymyni on vain ahdistuksen peitoksi luotu..
Taas muhun sattuu.. Haluan vaan tekeytyä mahdollisimman pieneksi johonkin sängyn nurkkaan. Mä en kestä itseäni, sillä alan pakon omaisesti peittämään tätä. Ja sitten rupean vaipumaan entistä syvemmälle ahdistukseeni. Jos mä en enää pääse täältä kuilustani ylös, miten mä pääsen sitten? En enää omin avuin. Ja apua en uskalla pyytää. Tää kuiluni rupeaa menemään liian syväksi. Mä en pääse täältä elävänä pois.
Se tunne kun vaan haluaisin puhua ja luottaa, mutten uskalla. Tilaisuuksia tulee, mutten sano mitään. Väännän suupieleni pakon omaisesti ylöspäin, kukaan ei näe tuskaani hymyni takaa. Näin uskottelen itselleni ja samalla toivon sisimmässäni että joku ymmärtäisi tuon irveen kasvoillani olevan vaan totuuden peitoksi luotu. Muhun sattuu kun hymyilen ja nauran. Sitä kipua ei kukaan vain näe.
Voisin vaan huutaa ja itkeä, jos se veisi tätä pahaa sisältäni edes vähän pois.. Mutten osaa huutaa, eikä se auta mitään. Mä haluan pois. Ulos näiden seinien sisältä. Pihalle täältä, ja äkkiä! Tuntuu kuinka rupean vaan tärisemään kun kroppa jännittyy.. Päässä liikkuu vain yksi lause:
"Mun. On. PAKKO. Päästä. Pois."
Se tunne kun vaan haluaisin puhua ja luottaa, mutten uskalla. Tilaisuuksia tulee, mutten sano mitään. Väännän suupieleni pakon omaisesti ylöspäin, kukaan ei näe tuskaani hymyni takaa. Näin uskottelen itselleni ja samalla toivon sisimmässäni että joku ymmärtäisi tuon irveen kasvoillani olevan vaan totuuden peitoksi luotu. Muhun sattuu kun hymyilen ja nauran. Sitä kipua ei kukaan vain näe.
Voisin vaan huutaa ja itkeä, jos se veisi tätä pahaa sisältäni edes vähän pois.. Mutten osaa huutaa, eikä se auta mitään. Mä haluan pois. Ulos näiden seinien sisältä. Pihalle täältä, ja äkkiä! Tuntuu kuinka rupean vaan tärisemään kun kroppa jännittyy.. Päässä liikkuu vain yksi lause:
"Mun. On. PAKKO. Päästä. Pois."
Kommentit
Lähetä kommentti