Draamakuningatar dramatisoi vähän lisää!
Kiitos ht.netin käyttäjät, haluan sanoa että kukaan teistä ei tiedä minusta muuta kuin sen että olen ahdistunut ja masentunut, teillä ei ole tietoa menneisyydestäni, joten turvat kiinni. Teidän ei kannata huudella yhtään mitään kun ette tiedä totuutta. Toki ymmärrän, anonyyminä on helppo huudella. Mutta pitäkää mielummin asiat itsellänne. Mä en halua tietää niistä!
Ja Ihan vittuillakseni, en poista blogia enkä pistä yksityiseksi.
Jos pitää mua huomiohuorana, niin aivan sama, sitten ollaan, teidän mielestänne.
Ja Ihan vittuillakseni, en poista blogia enkä pistä yksityiseksi.
Jos pitää mua huomiohuorana, niin aivan sama, sitten ollaan, teidän mielestänne.
Yritä olla välittämättä noista ht.nettiläisistä, ne ei vaan ymmärrä. Munkin blogia (=mua) siellä joskus haukuttu, mutta parempi yrittää vaan jättää niiden huutelut huomioimatta. Ne ei tiedä mitä tää on, ne ei tiedä kuinka paljon blogin kirjoittaminen voi auttaa.
VastaaPoistaHaluaisin tietää, mikä on sun mielestä se pahin asia, mitä voisi tapahtua, jos kertoisit muille sun pahasta olosta?
Kumpa vaan pystyisin olla välittämättä.. Heti aamulla kun kirjauduin tähän blogiin, huomasin että jokin on pielessä, kävijä tilastot oli pilvissä. Tän kirjoitushetkellä tänään on käynyt liki 1000 kävijää. :/ keskimäärin täällä käy päivässä 45 kävijää..
VastaaPoistaSiinä mä pelkään eniten vähättelyä. Sitä mulle on tehty. :/ Onhan mulla tosiaan näitä ihme omia juttuja esim. Mun on pyrittävä täydellisyyteen, en saa näyttää heikkouksiani. En saa kuluttaa aikuisten aikaa. Mun on pakko pärjätä yksin.. :/ Mutta vähättely, sitä mä pelkään. Se estää avun saannin..
Tottakai tuollainen tuntuu pahalta, mutta kyllä se siitä!
PoistaOon ihan varma siitä, että sun lähellä on myös sellaisia aikuisia, jotka ei vähättele sun vaikeuksia. Eikä se ole kenenkään ajan kuluttamista, jos kerrot sun olosta. Oot varmaan huomannut, että esittäminen kuluttaa tosi paljon voimia..? Mä tein sitä tosi monta vuotta. Lopulta en enää jaksanut sitä, mutten pystynyt puhumaankaan, joten kirjoitin siitä koulun terkkarille, ja sitä kautta sain onneksi apua :) Jos kirjoittaminen tuntuu edes harkinnan arvoiselta, niin siinähän voisi myös mainita siitä, ettet ole kertonut aikaisemmin just sen takia, että pelkäät vähättelyä? Voin sanoa, että avun hakeminen oli paras asia, mitä oon elämässäni tehnyt. Ei masennuksesta nopeasti eikä helposti eroon pääse, mutta ammattiavun kanssa sitä on oppinyt sietämään ja sieltä oon saanut myös toivoa siihen, että tästä on mahdollista parantua.
Sulla on oikeus saada apua, kuten kaikilla muillakin! :)
Olisihan mulla paljon aikuisia jotka haluavat auttaa, mutta siinä on yksi ongelma, ja se on minä vähättely-pelkoni kanssa.
PoistaEsittäminen on todella voimia vievää, sehän ajaa mut tosi ahtaalle.
Vaikka olen 5 kertaa ollut psykiatrisella osastolla, ne jaksot ovat olleet turhia, heti olen palannut takaisin lähtöpisteeseen, koska osastolla esitin vaan enemmän. :/