Epätodellisuus

Kiljun itselleni pääni sisällä, voin melkein kuulla sen korvieni kautta.

Painu helvettiin saatanan Itsetuhoinen! En kestä tätä enempää.

Itkien romahdan lattialle, peilin eteen. Nostan pääni, katsoen peiliin, en näe muuta kuin ihmisen, jolla on kuolemaa toivovan silmät. 

Rukoilen Henkiä antamaan voimaa taas tämän päivän koettelemukseen. Aaveena edellisestä itsestäni lähden alakertaan. Olen aivan loppu. Nyt kaipaisin Iloisen ottavan kehoni. Saisin edes hetken levätä.

Tuijotan, silmissäni kauhua, seiniä. Ahdistus saa ne liikkumaan. Epätodellisuus saa minut irtaantumaan kehostani. Istun sänkyni reunalla, puoliksi. Vasen puoli kehosta on edelleen minun.  

Haluan olla yksin. Mutta samalla pelkään olla yksin. Silloin Itsetuhoinen saa parhaat ideat. Silloin se saa parhaat mahdollisuudet yrittää tuhota meidät.