Nimetön

Ahdistus ja tuska repii mua riekaleiksi sisältä. Voisin vain huutaa.
Iloinen oli paikalla. Nyt se lähti. Meinaa kolmas paniikkikohtaus iskeä päälle. Mä haluan huutaa, mä haluan kiljua, itkeä, ihan mitä vaan että tää paska menisi ohi!
Nyt istun täristen kuin haavanlehti, huoneeni lattialla, nurkassa. Heijaan itseäni ees taas. Hengitys on jo paniikin puolella. "nyt äkkiä pois huoneesta!" Iloinen huutaa ja minä tottelen kuin orja.
Täällä nyt istun, yhteisissä tiloissa, mieleni sisäisen pahuuden keskellä. Ahdistuksen vankina.