Nimetön

Musta tuntuu etten enää tiedä mistään mitään. Ahdistus tappaa kaiken. Ahdistus vaan pysyy, se ei lähde mihinkään. Mä en kestä enää mitään. Pääni tuntuu oudolta, hiljaiselta. Kukaan ei puhu mitään, kaikki nukkuu, tilaa ajatuksilleni on liikaa. Puhukaa nyt jotakin!
Illuusioni on taas liian vahva. Kukaan ei tiedä, mitä hymyni takana on. Siellä on pahuus. Pahuus joka aikoo tappaa kantajansa.
Ajatuksiani virtaa edes takaisin. En jaksaisi ajatella mitään. Voisinpa vain nukkua.
Olen kokopäivän yrittänyt saada ajatuksiani sivuun. Olen miekkailut, erilaisia silmämeikkejä, olen maskeerannut itseäni, olen valokuvannut, tuloksetta. Pääni alkaa hajoamaan. Pienet mieleni sirpaleet alkaa erkanemaan entisestään.