Tähtipeitto

Istun sängyllä, tuijottaen kettu-pehmolelua. Se lelu on pääni sisällä olevalle lapselle todella tärkeä. Yritän keskittyä pehmoleluun. Pysyä tässä hetkessä.
Ahdistus ja häpeä velloo sisälläni. Häpeän sitä eilisen viiltelyä. Mun olisi pitänyt olla vahvempi. Mä en olisi saanut antaa Itsetuhoiselle niin suurta valtaa.
Ahdistus alkaa vaivuttamaan mua toiseen maailmaan. Tähtipeitto tihenee. En just nyt koe tarvitsevani tätä. Voisinko joskus olla paikalla vaikka ahdistaa?
Otan pehmolelun käteeni ja kerron itselleni ääneen millainen se on. "Se on pehmeä, se on väriltään punaruskea ja siinä on valkoista. Sillä on pörröinen häntä"
Ei auttanut. Tähtipeitossa olen taas vaihteeksi. Tämä on nyt tosi voimakkaana, en näe kunnolla kauas.