Tuo haudalleni kukkia

"Ahdistus pahenee, mieleni sumenee. Halu juosta pakoon voimistuu, Mun on päästävä täältä! Itkien hiljaa mielessäni, pysyn paikoillani. Tuntien kuinka ahdistuksen käärme kaulaani köyttää. Pelko kuolemasta hyökkää. Entä jos tää olikin tässä?
Jos tää tähän päättyy, tuo haudalleni kukkia, näyttäisin kerrankin kauniilta."

Ahdistus on ollut koko päivän riesanani.
Haluan vain lentää. Lentää kauaksi tämän ahdistuksen maan kahleista, lentää niin korkealla ettei kukaan minua näkisi. Haluaisin olla vapaa. Edes hetken.

Sä lankesit siihen mihin en olisi toivonut. Sä näet vain sen illuusion minkä olento ylleni langettaa. Sä et kuule äänestäni sitä pientä säröä, etkä katseestani näe sitä vaiettua totuutta.
Hymyilen vaikka kuinka sattuu, en niin mielelläni sano, mutta se on totuus.
Sä et osaa edes arvata mitä sisälläni tapahtuu, sä et kuule ääneni, hiljaista huutoa, se on ainut mitä olento ei kykene peittämään. Se huuto on vain lause, jonka merkityksen kumoaa tuo olennon hymy. Se lause, jota en enää sano, se on merkityksetön hymyn takaa.

kivunkasvot.blogspot.fi