Kettu pehmolelu

Makaan sängyllä kippurassa. Psyykkinen kipu on niin voimakas. Kettu-pehmo on suoraan edessäni. Sen nappisilmät tuijottavat mua. Ostin sen koska 8-vuotias osani halusi sen. Onhan se ihana ja siitä voisi olla hyötyä läsnä olossa. Joten yritän palauttaa itseni todelliseen maailmaan sen avulla. Miksen onnistu? Onkohan tämä epätodellisuuden tunne liian voimakas tällähetkellä?
Päässäni vallitsee kaaos. Tuntuu kuinka joku, uskoisin että Itsetuhoinen, heittelisi jotain isoa esinettä yrittäen tuhota mieleni seinien rippeet.
Äänet kuuluu normaalia kovempana. Normaalisti kuuntelen musiikkia nelosella, nyt ykkönen tuntuu liian kovalta.
Yritän vielä kerran palauttaa itseni tähän maailmaan, otan laukustani menthol-pastilleja ja laitan yhden suuhuni. Toivottavasti tämä auttaisi. Olen menettänyt toivoni läsnä olemisen suhteen. Ei tuosta pastillista ole mitään hyötyä.

Milloin tää olo väistyy? Mä en edes muistanut kuinka kamalaa tää ahdistus on. Tuntuu kuin sisältä joku repisi mua riekaleiksi. Oikeastaan, tuntuu kuin joku olisi repinyt mieleni riekaleiksi ja nyt se on siirtynyt sisuksiini. Maanantaina Nita viilsi käteni auki ja repi järkeni riekaleiksi. Nyt ahdistus repii mua sisältäpäin.
Sain eilen taas poissaolokohtauksen. Kroppa oli heikko, eikä oikea jalka liikkunut. Se oli ihan veltto.
Onneksi tuo jalka palautui äkkiä mutta mulla ei ollut kropassa minkäänlaista voimaa.