Nimetön

Tunnit valuu, kaikki on tasaista mustaa usvaa, mä en tunne mitään. Mä vaan oon. Seilaan mieleni mustassa meressä, jokin rupeaa vetämään mua todellisuuteen.

Olen takaisin todellisuudessa. Vai voiko tätä todellisuudeksi kutsua kun harha istuu vieressä? Anna, tuo 8-vuotias pikku tyttö, istuu kyljessäni kiinni. Hän itkee. En näe Kristaa mutta Krista on täällä. Mä olen vaarassa. Kristan läsnäolo viestii siitä.
Ahdistus alkaa käydä sietämättömäksi, naureskelen itsekseni, aivoni ei kestä enää kauaa. Mä en luota kehenkään niin paljoa että voisin purkaa kaiken, tai edes sen verran ettei aivoni olisi kohta ylikuormittuneet. Tämä ei ole mun valinta. Mä haluaisin luottaa, mutta mun luottamus on petetty liian monesti. Eikä kukaan juttele kanssani niin että voisin oppia luottamaan. 
Hiljaisuudessa odotan, että pääsisin takaisin omaan maailmaani. Mieleni ei kestä todellisuutta. Haluan omaan maailmaani, haluan olla vapaa todellisuuden kahleista.
Vieläkin kierrät mut, työnnät mut hulluuteen, vihaan sinua!
-Uniklubi

Katson ikkunasta ulos, haikaillen vapautta. Mä niin haluaisin juosta pakoon, mutten pääse niin kovaa ettei haamuni kiinni saisi. Ne köyttäytyvät kaulaani, repien piiloonsa, tuhotakseen mut. Ne joista puhun, ei ole persooniani. Haamut ovat oireitani.  
Mulla on todella voimakas tunne ettei enää kestä kauaa ja löydän itseni osastolta, pakkohoidosta. Päässäni on outo tunne, ei tikitä, tuntuu silti siltä että kohta naksahtaa. Ei tunnu siltä että viillän kohta, tuntuu siltä että harhat alkaa lisääntymään ja sillä tavalla naksahtaa. 
Taas näitä outoja oireita. Mä kuulen kaiken, mutten pysty reagoimaan.
Mä kuulen kyllä, mä en pysty vaan reagoimaan. Ja vaikka pystyisin reagoimaan, mä en pystyisi puhumaan, mun ääni katosi taas.
Haluan puhua, mutten pysty, mä haluan huutaa etten kestä enää. 
Mä haluan että sä auttaisit mua. Mutta miten pyytää apua kun ei ääntä lähde, eikä luottaa voi? Antakaa mun langeta sairauteni ansaan, mä en halua siitä eroon. Se on ainut mikä mulla on pysynyt vuosien varrella. Se ei ole kadonnut, toisin kuin kaikki muu. Kaikki vain katoaa, mikään ei pysy.
Älä luota kehenkään, koska se katoaa kuitenkin elämästäsi.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haluan kuolla

Voimat loppu