Helvetistä kotiin?

-
Seinät liikkuu, epätodellisuus valtaa.. 
Olenko olemassa? 
Missä olen? 
Onko tämä paikka edes totta?
Miksi leijun ilmassa, jos olen olemassa?

Mä elän taas omassa mustassa maailmassani. Mulla 
ei ole kontaktia oikeaan maailmaan, elän unimaailmassa.
Mä mietin vaan että voiko täältä pääni sisäisestä helvetistä löytää kotiin? Onko se mahdollista? Joku, aivan sama kuka, pelasta mut itseltäni!
Mä huudan tuskasta, se huuto on kylläkin pelkkää vinkumista. Se on normaalia puhetta, normaaleista asioista. Sitä ei kukaan tiedä. Kaikki lankeaa olennon ansaan.
Tunnen kuinka ahdistus alkaa voimistumaan.
Päässäni kaikuu hiljainen ajatus:
"Viillä..."
Mutta mä en voi. Mä en saa.

 Elättelen toiveita että pääsisin vapaaksi tämän maan kahleista, pääsisin lentämään, 
pääsisin kuoleman hellään huomaan. 
Huokaan hiljaa, ei se toive tule toteutumaan hetkeen. 
Haluan niin kovasti edesauttaa toiveeni toteutumista, mutten voi. Mun on pysyttävä täällä, helvetissä.

 TV:stä näkyy triggeroiva ohjelma, tunnen kuinka ajatukset rupeaa vatvomaan syömättömyyttä. Ahdistus kasvaa, mun on pakko ruveta liikkumaan enemmän! Ja lopettaa syöminen. 
ON PAKKO!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voimat loppu

-
Olen jo aika mestari nieleskelemään kyyneleitä. Viimeisillä voimillani väännän kasvoni hymyyn, muokkaan katseeni iloiseksi ja muutan kehon kielen.  Kaunistellen kerron olostani. Vakio lauseisiin kuuluu: " Ei tämä vielä niin paha ole että tarvitsisin tarvittavan lääkkeen."  Mutta nyt. Kyyneleet patoutuvat syvälle sisimpääni, mutta hymy alkaa kadota kasvoiltani, kehoni kieli alkaa puoltamaan oloani ja ilo silmistäni kuolee. Tuska ja ahdistus paistaa läpi.  En mene kertomaan olostani hoitajille. En uskalla koska vuorohoitajani on mies ja pelkään miehiä.  Tuskaa yritin lievittää puremalla kättäni. Ahdistustani puran tähän blogiin.  Ajatukset pyörivät kivun ja syömisen ympärillä. Olen ollut vuorokauden syömättä ja tavoitteena on 3 vuorokautta. Nautin näläntunteesta, mutta kun vatsa kurnii, se kuvottaa. Ahdistaa kun en pääse lenkille, salille tai muutenkaan liikkumaan, koska menetin vapaakulkuni puremisen takia. Nyt kun kulkuja ei ole, en jaksa välittää purenko vai en. En jaksa väl
Lue lisää

Haluan kuolla

-
Mä haluan vaan kirjoittaa ja kirjoittaa! Mua ahdistaa ja ahdistaa.  Tuntuu että kohta on taas paniikki päällä. Pääni sisällä on levotonta. Toivon että vaivun kohta takaisin omaan universumiini, en kestä tätä maailmaa. Ihmiset on liian pelottavia, ajatukset on liian ahdistavia ja tunteet liian vääriä. MÄ HALUAN POIS TÄSTÄ MAAILMASTA!  Haluan huutaa, mutta suustani ei lähde pihaustakaan. Olen kokoajan varuillani, odotan vain että joku potilas tai hoitaja hyökkää mun kimppuuni. Mietin vain että uskallanko nukkua edes nukkua...? Kun yököt käy täällä huoneessa.. Mitä jos ne kuristaa mua? Mitä jos ne tappaa meidät? Se istuu jalkojeni päällä. Kurottaen käsiään kurkulleni. Mä pelkään. Ihan tosissani pelkään. Pääni sisältä kuuluu Nitan ääni, tiedät varmasti miten pääset siitä eroon..? Minäpä  tiedänkin! TAPA ITSESI JA SAMALLA MEIDÄT!  Alan miettimään.. Kuolema. Olisiko se ratkaisu. Iltaisin viimeinen toiveeni on, että toivottavasti en enää herää. En jaksa enää toistuvaa helvettiä. Haluan myös k
Lue lisää

Yksin.

-
Älkää jättäkö mua yksin. Kun pahuus on irti, mä voin tehdä mitä vaan. Tai Ne pistää  mut tekemään mitä haluavat. Tämä tuntuu painajaiselta, josta ei voi herätä. Kaikki on kuin unta, painajaista, yhtä epätodellisen tuntoista. Kaikki on kuin hämärän, tai no usvan, peitossa. Olo ei ole tyhjä, olisimpa autio sisältä. Tahdon kuolla. Olen ihan sairaan väsynyt.
Lue lisää