Järki vai tunteet?

Käytänkö järkeä vai tunteita?

Kaikuu kysymys päässäni. Mitä nyt kun en enää itse usko pärjääväni omassa asunnossa ja jos lähden kuntoutusyksikköön, joudun luopumaan pennusta? 

Jos joudun tästä pennusta luopumaan, en ota enää koskaan koiraa. En opiskele mitään koiriin liittyvää. Jos lemmikin otan, en ota koiraa. Olen niin monesta koirasta luopunut ja todistanut itselleni etten ole kykenevä koiranomistajaksi. Siihen loppuu sitten lempiharrastukseni.

Istun autossa ja tuijotan ikkunasta ulos, olen täysin omassa maailmassani. Ainut ajatus minkä tiedostin oli "voisinpa olla lintu. Ei tarvitsisi murehtia mistään, ja kun jokin tuntuu uhkaavalta niin voisi lentää pakoon.."

Särkyykö unelma nyt sirpaleiksi? Ja särynkö minä sen mukana? Onkohan mieleni kohta palasina?