Vallankaappauksen yritystä

Pää nykii. Nita yrittää ottaa vallan.. 

Puoli kehoani on Nitan. Oikea jalka ei osu lattiaan. Miksi se on aina oikea puoli mikä on jonkun muun?

Otin nukahtamiseen tarkoitetun lääkkeen, toivoen ettei Nita saa valtaa, näin illalla..

Huomaa että oikea puoli on ollut monta päivää Nitan, oikea käteni on ihan kuiva, enkä saa rasvata sitä koska ihoni alkaa halkeilemaan ja siitä aiheutuu kipua. 

En jaksa. Yritän kontrolloida tekemisiäni kun en pysty kontrolloimaan mieltäni. Aluksi riitti käsien peseminen kolme kertaa putkeen. Ei enää, kuusi kertaa riittää toistaiseksi.  

Kun psykologi sanoi hoitajille siitä hakaneulasta joka oli kädessäni, heti käskettiin ottamaan pois. Ennen sitä eräs hoitaja vaan tuumasi että onhan sulla noita jo naamassa. Ehkäpä naamassa ne on eri syystä? 

Oon niin vitun väsynyt tähän "persoonasirkukseen". En enää tiedä milloin olen itse paikalla, peilistä katsoo aivan joku muu. Nytkin tuijotan itseäni suoraan edestä päin. Näen itseni, mikä tuntuu hirveältä. Aivan kuin olisin unessa. Kroppani käänsi katseensa minuun, puolet kasvoista on omani. Toinen puoli Nitan. Minä kirjoitan tätä postausta. Nita yrittää saada vallan. Kun kirjoitan Nita keskittyy tähän mitä kirjoitan, joten pääni ei ole nykinyt hetkeen.

Tänään Serafina on hallinnut vasenta puolta kehostani. Nita oikealla, Serafina vasemmalla. 

Kun Serafina oli paikalla, oli myös ADHD-kohtaus päällä.

Hienoa, nyt oikea jalkani päätti halvaantua, kiitos tästä Nita.. Mutta nyt ei Nita enää ole paikalla. Mutten ole itsekään. Olen automaattivaihteella. Kirjoitan ajattelematta ja tuntematta mitään. Olen tyhjä kuori, elävä kuollut. Kehoni ei ole tällähetkellä kenenkään. Itse istun sängyn laidalla ja tuijotan kuinka autopilotti kirjoittaa tätä. Jotenkin tuntuu että autopilottina oleminen taitaa olla ihan hyvä näin yötä vasten..? Ei kukaan voi kaapata kehoani. Kukaan ei pääse tuhoamaan kehoamme yöllä.