Kuolema riittää

Täällä taas, istun päivystyksessä, valkoinen harso kädessä. Sama hoitaja kuin viimeksi, häpeän silmät päästäni. Hoitaja katsoo kättäni ja sanoo

"Kuule nää sun kädet alkaa olemaan siinä kunnossa että kohta joutuu tekemään ihonsiirron. Näille ei kohta voi enää tehdä mitään." 

Hoitaja kysyi että pysyikö ne tikit nilkassani? Johon vastasin ettei pysynyt kun revin ne kahden päivän jälkeen irti. Joten hän ei ruvennut tikkaamaan. Sanoin itsekin että turhaa työtä olisi ruveta tikkaamaan kun se on kaksi päivää ja ne ovat irti.

Joku osistani, veikkaan Nitaa, otti kehon itselleen. Nyt ranteessa komeilee L-kirjaimen mallinen haava. 

Tein niinkuin halusitte, mutta ette ole tyytyväisiä. Mikä teille riittää? Kysyn mielessäni osiltani. Vastaus kuuluu kuin yhdestä suusta, kuolema. Se riittää.