Uskothan? :)

Mulla on ihan hirveä olo. :) Mua ahdistaa ihan saatanasti! :) uskotko?

Et varmastikaan. Because you will never see what is inside of me.

I don't know how I will learn to be what I'm. I so fucking tired to be always "happy". Nobody even know how much I want to show my feelings. But I can't. I don't know why I write this in English. 

Kirjoitin englanniksi koska joku pääni sisällä haluaa että kirjoitan englanniksi jotakin.

Harhat vaan hyppii silmille. Kokoajan joku on vieressäni, joku puhuu jotakin tai joku koskee muhun. Päivällä istuin tupakalla pihalla, ja katsoin huoneeni ikkunaan, katsoen että näkyykö kasvilamppu kuinka hyvin. Sitten näinkin taas harhoja. Joku seisoi ikkunassa ja vaikutti uhkaavalta. Se joku oli Krista. Krista seisoi siinä ja tuijotti. Se oli siinä pari minuuttia. Siirsin katseeni hetkeksi muualle ja kun katsoin uudestaan, Krista oli edelleen siinä. Jatkoin Kristan tuijottamista ja meni jonkin aikaa, niin se katosi. Sitten pari tuntia myöhemmin näin toisessa ikkunassa jonkun naisen kasvot, jotka katosivat suht nopeesti. Mä en vittu jaksa! 

Tuossa hetki sitten käveleminen tuntui oudolta. Jalkani eivät olleet omani. 

Makaan sängylläni täydellisen derealisaation ja depersonalisaation vallassa. Onko tää paikka oikeasti totta? Kuvittelenko tämän? Olenkohan oikeasti tässä maailmassa? Olenko oikeasti olemassa? Onko tämä minun kehoni? 

Sain autossa (taas) lievän poissaolokohtauksen. Menetin yhteyden tähän maailmaan. En kunnolla edes muista siitä mitään. 

Ahdistuksen vuoksi jalkoihini iski kramppi-halvaantumiskohtaus. Puren taas kynsiäni, olin vaivalla saanut ne kasvatettua, mutta nyt sietorajan ylityksen johdosta, ne on mennyttä.

Päässäni alkoi taas tikittämään. Pelko väärästä ajatuksesta kasvaa. Nyt pitäisi toimia. Mutta miten voit toimia kun kehosi sanoi sopimuksen irti mielesi johdosta?

En voi kuin odottaa, krampin/halvaantumisen loppumista tai uusia hampaan jälkiä käteeni. En voi tehdä mitään. Joudun vaan odottaa.. Tässä tulee kyllä entistä huonompi olo.

Äläs nyt! :) Muistat vain hymyillä niin kukaan ei huomaa! :) :)

Pahoittelemme kielenkäyttöämme ja mahdollisia kirjoitusvirheitä! Emme jaksaneet nyt perehtyä niihin.