Syvissä vesissä

Tuo kohtaan kädessäni, mitä eilen hakkasin, siihen ei tullut edes mustelmaa. Osani ovat pettyneitä, tai ennemminkin vihaisia, en taaskaan yrittänyt kunnolla. 

Tänään feikki hymy naamalle ja eteenpäin. Hehheh, kukaan ei tiedä todellista oloani. Miksi nauran asialle? Todellisuudessa en naura, osani(sama asia kuin persoonat) nauravat. He haluavat meidät äkkiä pois täältä. Pystyisinköhän valehdella lääkärille että kaikki on nyt ok? Ja lähteä siitä sitten junan alle? Järkeni sanoo ei, etten saa valehdella. Osani sanovat että valehtele. Pelkään mennä seuraavan kerran lääkärille, mitä jos Nita tai Lenita ottaa vallan? Sitten meidät uloskirjataan ja me päästään toteuttamaan kauan toivotti itsemurha..

Itsevihan määrä on kasvanut. Punon mielessäni suunnitelmaa, että miten raa'asti voisin tappaa itseni. Tai ennemminkin miten saisin pitkän ja tuskallisen kuoleman? Eräs keino on mielessäni. 

Tiedän ajatuksieni seilaavan taas todella syvissä vesissä, mutten saa sitä stopattua.. 

Kirjoitin hoitajille lapun, missä kerroin näistä ajatuksistani. Katsotaan miten asiaan reagoidaan..